Unten ein Auszug aus meiner Lieblingsübersetzung aus der Kandinsky-Biographie: Bildbesprechung "Roter Fleck II"
Alhaalta löytyy osa lempikäännöksestäni Kandinskyn elämäkerrasta: kuvan "Roter Fleck II" tulkinta
Below I present my favorite translation from the Kandinsky biography: interpretation of the picture "Roter Fleck II"

Ursprünglicher Text / alkuperäinen teksti / source text

Kandinskys "Roter Fleck II" entstand am Ende seines Russlandaufenthaltes im Jahre 1921 und fällt in eine künstlerische Phase, die nach dem wogenden Farben- und Formenchaos der Münchner Jahre und der unruhigen Zeit des russischen Exils kühl und ausgeglichen wirkt.
Innerhalb des Bildfeldes ist eine große helle Grundfläche übereck gestellt. Sie erinnert an das suprematische "Wahrzeichen", das einfarbige Trapezoid, wie es vor allem Malewitsch in seinen Bildern verwendete. Doch hat Kandinsky diese Grundform von den Seiten des Bildformats überschneiden lassen und so in das Rechteck verspannt. Die freibleibenden Ecken sind mit wolkigen Strukturen ausgefüllt. Links oben schweben zwei lanzettförmige Flecken, die von zwei weißen Lanzen durchbohrt werden. Die Durchdringung ist schwarz gekennzeichnet.
Auf dieser dynamischen, aber stabil verankerten Fläche spielt sich nun die eigentliche Bildkomposition ab: Der Titelgebende "Rote Fleck" bildet das pulsierende Bildzentrum, um das sich anderen Bildteile gruppieren. Ein mehrfach gegliederter und farbig abgesetzter Haken umgreift den Fleck und schließt ihn nach oben ab. In Gegenrichtung stoßen zwei spitze Hörner von untern gegen den Fleck vor. Sie werden von verschiedenen gebogenen und lanzettartigen Formen überschnitten. Ein dunkler Kreis hinterfängt das größere, orangefarbene Horn. Das neue Bildelement des Kreises kommt in diesem Bild zum ersten Mal in einigen Varianten vor. In den Bildern der Bauhauszeit wird er zur beherrschenden Bildform. Für Kandinsky bedeutet der Kreis ein wichtiges neues Zeichen in seinem analytischen Grundvokabular. (...)

Übersetzung / käännös / translation

Kandinsky "Punainen läikkä II" syntyi hänen Venäjällä oleskelunsa loppupuolella vuonna 1921. Se kuuluu taiteelliseen kauteen, joka vaikuttaa viileältä ja tasapainoiselta Münchenin-vuosien lainehtivan väri- ja muotokaaoksen sekä Venäjällä oleskelun rauhattoman ajan jälkeen.
Kuva-alueen sisäpuolelle on pantu viistoon suuri vaalea peruspinta. Se muistuttaa suprematistista "tuntomerkkiä", yksiväristä epäkästä, jota ennen kaikkea Malevitš käytti kuvissaan. Mutta Kandinsky on antanut kuvan reunojen leikata tämän perusmuodon ja on pingottanut sen siten kuvan suorakaiteeseen. Vapaaksi jäävät kulmat on täytetty pilvimäisillä muotoaineksilla. Ylhäällä vasemmalla leijuu kaksi valkoista suikulan muotoista aluetta, joiden läpi tunkeutuu kaksi valkoista keihästä. Läpitunkeutuminen on merkitty mustalla.
Tällä dynaamisella, mutta varmasti kiinnitetyllä pohjalla on sitten kuvan varsinainen sommitelma: Kuvalle nimen antava "punainen läikkä" muodostaa kuvan sykkivän keskuksen, jonka ympärille kuvan muut osat ryhmittäytyvät. Läikän ympärillä on moneen osaan jaoteltu ja värillisesti eroteltu koukku, joka peittää sen yläosan. Toisella puolella kaksi terävää sarvea tulee alhaalta läikkää kohti. Niiden yli kulkee erilaisia kaarevia ja suikulamaisia muotoja. Suuremman, oranssinvärisen sarven takana on tumma ympyrä. Uusi kuvaelementti ympyrä esiintyy tässä kuvassa ensimmäistä kertaa muutamissa variaatioissa. Bauhaus-ajan kuvissa siitä tulee hallitseva muotoaines. Ympyrä on Kandinskylle tärkeä uusi merkki hänen analyyttisessä perusmerkkikielessään.

Hier ein Beispiel aus dem Englischen ins Finnische mit dem Thema Musik
Tässä esimerkki englannista suomeen tehdystä käännöksestä aiheena musiikki
Here a translation from English into Finnish about music

Ursprünglicher Text / alkuperäinen teksti / source text

Sonata form A system of musical organization that depends upon the juxtaposition of two main blocks of music of contrasting material and key that are “developed” and then restated at the end in a way that reinforces the tonic. The first section of a sonata form movement is the exposition—sometimes preceded by a slow introduction—in which the first subject group (of one or more ideas, the most of important of which is called the first subject) in the tonic key is set against the contrasting second subject group in a different key, most usually the dominant. The development section follows in which the musical ideas of the exposition are explored and taken through a series of more distant modulations before returning to the material of the exposition for the recapitulation. The recapitulation begins with the first subject group in the tonic and then a restatement of the second subject group, this time also in the tonic. The piece either ends with a tonic cadence at the end of the exposition material or a short coda, also in the tonic.

Übersetzung / käännös / translation

Sonaattimuoto Muotorakenne, jonka perusajatuksena on rinnastaa kaksi kontrastoivaa musiikkimateriaalia ja sävellajia, joita kehitellään ja jotka esitellään lopuksi uudestaan tavalla, joka vahvistaa sävellajia. Sonaatti alkaa esittelyjaksolla, jota joskus edeltää hidas johdanto. Esittelyjaksossa pääsävellajissa etenevä ensimmäinen teemaryhmä (yksi tai useampi teema, joista tärkeintä kutsutaan pääteemaksi) on asetettu vastakkain toisessa sävellajissa, yleensä dominantissa kulkevan kontrastoivan sivuteemaryhmän kanssa. Sitten seuraa kehittelyjakso, jossa muokataan esittelyjakson teemoja ja viedään niitä toistuvien modulaatioiden kautta yhä etäisempiin sävellajeihin, kunnes tullaan kertausjaksoon. Siinä palataan uudelleen sekä pääteemaan että sen sävellajiin, ja myös sivuteema esitellään nyt pääsävellajissa. Kappale päättyy joko toonikaan purkautuvaan kadenssiin tai lyhyeen päätökseen (coda) perussävellajissa.